Ensimmäisellä kerralla kun heittäydyin patjalle, olin makoillut siinä apauttiarallaa neljä minuuttia kun pääsi itku. Vielä tänä päivänäkään en tiedä miksi niin kävi, koska luokitukseltani olen lähempänä suomalaista miestä kuin moni äijäkään; minähän en itke. Oikeastaan en koskaan muutoin kun sillon kun pää on täynnä opiaatteja ja pelkään seuraavaa operaatiota selässä. Mutta siinä mä makasin, räkä poskella porasin menemään kuin pikkutyttö samalla kun mietin että kuinka koko kroppa nyki pienesti ihan niin kuin sillon kun oot just nukahtamaisillas kun keho rentoutuu. Mihinkään ei sattunut ja lihas lihakselta koko keho alkoi antamaan periksi.
Näin jälkikäteen kun oon tilannetta miettinyt, on tullut mieleen että siinä kun patja värinällä ”pakotti” kehon rentoutumaan, avautu varmaan melkoisia henkisiä patoumia koska siinä hoidon aikana kävin läpi pitkän pätkän aina onnettomuuspäivästä siihen hetkeen asioita läpi.
Siltä samalta makoilulta värisevän ohjelman jälkeen kävelin sänkyyni ja otin kevyet viiden tunnin päikkärit. Heräsin myöhään illalla, olin sen verran hereillä että käväisin koirien kanssa pihalla ja jatkoin yöunille. Nukuin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan koko yön, melkein 10tuntia niiden viiden tunnin päikkäreiden päälle. Heräsin aamulla herätyskelloon ja lähdin aamutreeneihin Eeron kanssa. Tein yhdet elämäni parhaimmista treeneistä sinä aamuna.
Vielä tuossakaan vaiheessa en oikein ymmärtänyt kuinka tuo laite tulisi muuttamaan mun tilannetta. Ei se kerta laakista kipuja hävittänyt, mutta koko keho toimi heti paljon avonaisemmin. Se on sana mikä tulee mieleen ensimmäisenä jos pitäisi sanoa joku tietty sana kuvaamaan tunnetta mitä siinä makoilun jälkeen tulee. Tuntuu että koko keho hengittää paljon enemmän, tekee töitä enemmän ja toimii enemmän.
Mutta mitä se on nyt sitten tehnyt kun oon saanut laitetta käyttää ja kokeilla pian kolmen kuukauden ajan?
Kun laite tuli mulle, mulla meni vähintään 14 lääkettä päivässä, huonompana päivänä enemmänkin. Kaksi niistä oli mahansuoja lääkettä, neljä oli oxycodonia ja loput hermokipulääkkeitä ja muita miedompia kipulääkkeitä. Mä söin vuoden oikeastaan päivittäin sellasia lääkkeitä jotka luokitellaan huumeiksi, koviksi sellasiksi. Oxycodoinin teho on jopa 1,5kertainen verratuna morfiiniin. Ja mä vedin cocktailin joka päivä ja siltikään niistä ei aina apuja ollut.
Kun Neurosonicin patja oli ollut mulla reippaan kaksi viikkoa, huomasin yks kaunis päivä ajattelevani että en oo tänään niin kipeä että pitäiskö kokeilla jättää lääkkeet pois. Ja siihen päivään jäi lääkkeet. KAIKKI.
Ja tänään on se päivä kun oon ollut seitsemän viikkoa, eli melkein kaksi kuukautta ilman minkäänlaista lääkitystä. Ainoat lääkkeet mitä oon joutunut välillä ottamaan on ollut mahansuojalääkkeet mutta niitäkään en joudu syömään enää päivittäin. Mun lääkitys jäi kerta laakista. En missään nimessä sano että se on oikea systeemi jättää lääkkeet, aina täytyy keskustella lääkärin kanssa alasajosta varsinkin kun puhutaan isoista lääkemääristä ja kovista lääkeaineista, mutta mulla jäi kuin seinään. En kärsinyt sen kummemmin vieroitusoireista muutoin kuin että ensimmäisinä päivinä lihakset tuntui levottomalta mutta otin aina iltasella patjalla jonkun ohjelmista ja kroppa rentoutui. Ja tiedättekö mikä tässä on parasta? Lääkkeet on jäänyt ja kivut on pysyneet poissa.
En anna kunniaa pelkälle patjalle, se ei ole missään nimessä ihmelaite joka parantaisi kaiken syövästä nälänhätään, mutta mun kohdalla se muutti koko stoorin. Oon patjan tulon myötä jättänyt nyt kaikki lääkkeet koska kivut on hallinnassa, oon päässyt nostamaan treenien tasoa (tästä on tulossa oma postauksensa) ja suurimpana plussana oon alkanut myös nukkumaan paremmin, kaikki tämä yhdessä antaa vihdoin mun keholle mahdollisuuden alkaa parantumaan ja parantamaan itse itseään. En kärsi enää öisistä kipukohtauksista, nukun levollisemmin ja täten jaksan päiväni paremmin. Vaikka mun kokonaisuus juurikin on kunnossa, tuntuu että patja on yksi merkittävimmistä avuista Eeron työpanoksen lisäksi mitä mulle on tarjottu koko 8,5vuoden aikana.
Koska mun keho voi paremmin, oon päässyt kuntouttamaan sitä enemmän kun henkinen ja fyysinen balanssi alkaa löytymään ja vaikka nyt tuntuukin että maalaan varmaan niitä piruja seinille enkä tietenkään voi ennustaa mihin kunto tästä eteenpäin menee niin pakko on vähän hihkua onnesta - tällä viikolla mulla virallisesti päätettiin hoitosuhde ortopedian osastoon sekä kipu poliklinikkaan koska tällä hetkellä saan keskittyä vain ja ainoastaan kuntoutumiseen.
