Tekstin on meille kirjoittanut ja palautteena lähettänyt Riku Aalto. Riku on toiminut valmentajana, kouluttajana ja luennoitsijana liikunta- ja hyvinvointialalla pian neljännesvuosisadan, sekä kirjoittanut noin 30 kirjaa ja puolen tuhatta asiantuntija-artikkelia liikunnasta, terveydestä ja ravinnosta.
Olen kärsinyt pitkään selittämättömistä nivelkivuista. Aluksi kipuilivat olkapäät, alaselkä ja akillesjänteet. Sitten kipeäksi tulivat myös kyynärpäät, polvet ja välillä lonkatkin. Vaikka selittävää tekijää kivuille etsittiin kattavin laboratoriokokein, magneettikuvin ja manuaalisin testein, ei niistä löytynyt konkreettista syytä ongelmille. Tutkimusten pohjalta olin sen sijaan terve kuin pukki. Kävelyni vain muistutti jo 90 vuotta täyttäneen varovaista töpöttelyä ja jouduin keräämään minuuttitolkulla asennetta autosta nousua varten. Kotonakin roikuin kaiteissa kaksin käsin aina portaita alas laskeutuessani. Kipu oli pelkän kyläilyn sijaan tullut luokseni asumaan.
Yksi kaunis päivä hätkähdin kuitenkin kotonamme, portaat yläkerrasta alas kirmattuani. Mitä ihmettä oli juuri tapahtunut, ihmettelin. Olin tullut portaat alas juoksujalkaa, ottamatta edes toisella kädellä tukea porraskaiteesta. Pysähdyin hetkeksi ihmettelemään, mikä oli nyt toisin ja mitä olin tehnyt eri tavalla viimeisten päivien aikana…
Olen aina rakastanut liikuntaa sen eri muodoissa, jopa niin paljon, että siitä on tullut minulle ammatti, jonka kautta saan innostaa sekä aktivoida muitakin liikkumaan. Harrastin nuorempana joukkuepalloilulajeja eri ikäluokkien SM-sarjatasolla. Meriitiksi voidaan kai laskea neljän eri pallopelin pelaaminen pääsarjajoukkueissa sekä SM-mitalin voittaminen niistä jokaisessa. Muutaman kalottimaaottelunkin pelasin viidennessä lajissa eli salibandyssä. Urheilu-uran jälkeen hakeuduin opiskelemaan, kuinkas muuten, kuin liikunnalliseen ammattiin.
Fysioterapeutiksi valmistumisen jälkeen jatkoin opintojani ammattivalmentajaksi, jonka parissa työskentelin parin vuoden ajan, ennen todellisen intohimon kohteen löytymistä. Personal trainer –opinnot olivatkin käänteentekevä juttu. Heti opintojen ensimmäisen lähijakson jälkeen tiesin löytäneeni kutsumukseni: Alan, jossa voisin hyödyntää urheilu-, kuntoilu- ja kuntoutusosaamistani ja jonka kautta voisin vaikuttaa lukuisten ihmisten liikunta- ja terveyskäyttäytymiseen positiivisella tavalla. Nyt vuosia personal trainingin parissa on takana parisen kymmentä ja koen oloni etuoikeutetuksi, kun olen saanut yrittää, työllistää sekä vaikuttaa positiivisen alan parissa jo näinkin pitkän rupeaman.
Kuitenkin se, että minusta, urheilullisen taustan omaavasta, muita aktivoivasta ja innostavasta sekä terveyttä edistäviä elämäntapoja noudattavasta ”esikuvasta” oli tullut vaikeasti liikkuva, linkuttava ja alati kipujani luetteleva ”marmattaja”, oli melkoisen masentavaa. Sen lisäksi, että kipu passivoi, rajoitti harrastamista sekä heikensi elämänlaatua, tuli siitä pikkuhiljaa normi minun elämääni. Se, etten voinut nukkua kummallakaan kyljellä, sain hädin tuskin kengännauhani solmituksi, linkutin sekä jouduin rajoittamaan liikunnalliset harrastukseni pyöräilyyn ja luistelulajeihin, alkoi tuntua pikkuhiljaa normaalilta. En enää edes tahtonut muistaa, miltä tuntui kivuton kävely, kumartuminen tai kirmaaminen juoksuaskelia ottamalla…
Nyt kuitenkin hämmästelin vauhdikasta porrasjuoksuani kotimme alakerrassa. Kelasinkin viimeisiä päiviä ja sitä, mikä oli nyt toisin. En ollut ottanut särky-, reuma- tai kihtilääkettä, enkä käynyt kylmäaltaassa, avannossa tai hieronnassa. Sen sijaan olin käynyt ystäväni Pahkamaan Simon suosituksesta koeponnistamassa Neurosonic -rentoutusmenetelmää, tavattuani hänet sattumalta koulutustilaisuudessa. Hänen kysyessään halukkuuttani kokeilukäyntiin, kiinnostuin lähinnä uneni laadun parantamisesta sekä Neurosonicin toimivuuden kokeilusta rentoutumisen apuvälineenä. En kuitenkaan osannut edes olettaa sen auttavan minua kipujeni hoidossa ja hallinnassa.
Sain kokeilukerran jälkeen Simolta Neurosonic –patjan lainaksi, jota olin ehtinyt käyttää parin päivän ajan, eri ohjelmavaihtoehtoja kokeillen. Jälkeenpäin muistellessani jo kokeilukäynti Neurosonicin Oulun toimistolla oli vaikuttanut liikkumiseeni positiivisesti. Kummastelin silloin ripeää säntäilyäni kaupungilla, asioita hoitaessani. En kuitenkaan osannut ihmetellä asiaa sen enempää, saati yhdistää vetreyttä sekä kivuttomuutta Neurosoniciin. Kotiportaiden kaiteissa roikkumisesta oli sen sijaan tullut jo niin tapa, että sen onnistunut välttäminen herätti minut yhdistämään hyvän hoitotuloksen Neurosoniciin.
Eihän Neurosonicin hoitava vaikutus tietenkään kipujeni juurisyytä paranna, mutta se auttaa kuitenkin jo tähänastisen kokemukseni mukaan vähentämään kipujani huomattavasti. Värähtelyhoidon kipua vähentävän vaikutuksen ansiosta kykenen toteuttamaan myös esimerkiksi lantion sekä alaraajojen liikkuvuusharjoitukset kivuttomammin, jolloin uskon kykeneväni vaikuttamaan juurisyyhynkin huomattavasti tehokkaammin sekä miellyttävämmin.
Pyrin tällä hetkellä käyttämään Neurosonicia päivittäin. Hyödynnän ennen kaikkea pitkiä, rentouttavia ja palauttavia ohjelmia, sillä olen huomannut niiden paitsi alentavan kipua, myös parantavan seuraavan yön unen laatuani. Reissupäivät sekä kiireinen aikataulu ovat joinain päivinä estäneet värähtelyhoidon ottamisen. Se on tuntunut heti jäykkyytenä, lisääntyneenä kipuna ja alentuneena arjen aktiivisuutena.
Kysehän on minun tapauksessani vain yhden miehen kokeilujaksosta, mutta sen aikaiset kokemukset ovat itselläni niin positiiviset, että kannustan ehdottomasti sinuakin kokeilemaan Neurosonicia, jos haluat rentoutua, parantaa untasi, palautua tai lievittää kipujasi lääkkeettömällä sekä miellyttävällä tavalla. Vasta kipukierteestä vapautuminen palauttaa usein mieleen sen, miten mukavaa elämä on, kun mitään kehon osaa ei jatkuvasti kolota.
Kuva: Markku Hyttinen/ Fotoinferno
