Sain pyynnön kirjoittaa vierasblogin siitä, miten stressiä voi mitata ja ehkäistä. Stressi on terminä hankala ja väärinymmärretty. Yhdessä blogikirjoituksessa en pysty käsittelemään sen kaikkia ulottuvuuksia, mutta tiivistän asian näin: stressi on fysiologinen reaktio, jonka tarkoitus on pitää meidät liikkeessä, motivoituneena ja toimeliaana. Arkikielessä käytämme termiä stressi kuvaamaan asioita, jotka tuntuvat epämiellyttäviltä tai ahdistavilta. Tällainen ajattelutapa johtaa siihen, että meiltä jää huomioimatta iso osa stressistä, joka yhtälailla kuluttaa kehoamme. Nimittäin se positiivinen stressi. Esimerkiksi innostuminen on fysiologisesti tarkasteltuna kehoa kuormittava tila ja siitä pitää myös palautua. Parempi termi onkin vireystila, jota mielen hyvinvoinnin ammattilaisten kuulee käyttävän yhä enemmän ja enemmän.
Vireystila - avain jaksamiseen ja toiminnan tehokkuuteen
Vireystila vaikuttaa siihen, miten hyvin jaksamme ja kuinka tehokkaita olemme. Sopivalla vireystilalla pystymme keskittymään, oppimaan uutta ja työskentelemään tuottavasti.
Vireystila ei kuitenkaan ole vakio, vaan se vaihtelee vuorokauden aikana. Valveilla ollessamme vireystaso on keskimäärin selvästi enemmän koholla ja nukkuessa selvästi matalammalla. Liian korkea vireystila valveilla ollessa saattaa aiheuttaa keskittymisvaikeuksia. Mutta on hyvä huomata, että korkealla vireystilalla ja positiivisella mielialalla on yhteys luovuuteen - tällainen vireystila saattaa olla juuri se, mitä tarvitaan parhaimpien ideoiden tuottamiseen. Ongelmanratkaisu sen sijaan vaatii usein keskittymistä ja silloin vireystilaa voi yrittää säätää, jos ajatus ei meinaa pysyä kasassa. Jos vireystila ei meinaa nousta riittävästi ja olo on tahmea viestii se usein huonosti nukutusta yöstä. Matala vireystila yöunen aikana ennustaakin hyvää toimintakykyä seuraavalle päivälle.
Vireystilaa säätelee autonominen hermostomme. Kun vireystila kasvaa, sympaattinen hermosto on aktiivisempi. Kun vireystila laskee, esimerkiksi yöllä, parasympaattinen hermosto ottaa vallan ja kehon palauttavat toiminnot pääsevät käyntiin. Vireystila noudattelee niin sanottua sirkadiaanista rytmiä. On hyvä oppia tunnistamaan omat vireystilan vaihtelut ja ymmärtämään, miten niihin voi parhaiten vaikuttaa.
Miten vireystilaa voidaan mitata?
Vireystilaa voi mitata esimerkiksi ihon sähkönjohtavuudesta. Tämä menetelmä on ollut tutkijoiden käytössä jo 1800-luvun lopulta lähtien, mutta kuluttajille suunnattuja mittareita ei ole aiemmin ollut saatavilla.
Nuanic-älysormus on maailman pienin ihon sähkönjohtavuutta mittaava sensori, joka tarjoaa reaaliaikaista, helposti ymmärrettävää tietoa vireystilan vaihteluista. Voi lukea ihon sähkönjohtavuuden mittauksesta lisää täältä: https://nuanic.com/blog/ihon-sahkonjohtavuuden-mittaus
Miten vireystilaa voi säädellä?
Koska vireystilaa säätelee autonominen hermostomme, emme pysty suoraan vaikuttamaan vireystilaan. Voimme välillisesti yrittää rauhoittaa villisti laukkaavaa sympaattista hermostoa hengitysharjoituksilla, kevyellä liikunnalla tai esimerkiksi Neurosonicilla.
Neurosonicin matalataajuusvärähtelyllä vaikutetaan suoraan autonomiseen hermostoon. Värähtely auttaa kehoa rentoutumaan ja sillä voidaankin vaikuttaa vireystilaan hyvin tehokkaasti. Värähtely ohjaa kehon ja mielen mekaanisesti meditaation kaltaiseen tilaan.
Oma kokemukseni vireystilan säätelystä
Olen henkilö, jonka vireystila nousee hyvin herkästi. Tämä johtuu osittain siitä, että olen introvertti – hermostoni reagoi voimakkaasti ympäristön ärsykkeisiin. Vireystilani laskee kuitenkin yhtä dramaattisesti nukkuessani ja voin ihan objektiivisestikin sanoa, että olen rauhallisesta ulkokuoresta huolimatta nollasta sataan tyyppi.
Vuonna 2018 elämä oli hektistä kolmen pienen lapsen äitinä ja startup-yrittäjänä. Innostuin samaan aikaan myös juoksemisesta ja ajattelin sen toimivan palauttavana vastapainona työlle. Juoksu alkoikin sujua kivasti. Iltayhdeksän jälkeen ei itse asiassa enää ramaissutkaan samalla lailla kuin aikaisemmin. Tuntui luontevalta jatkaa läppärin kanssa töitä vielä muutama tunti lasten mentyä nukkumaan. Keskimääräinen vireystaso oli jo selvästi koholla - Tuntui, että oli supervoimat.
Muutaman kuukauden päästä alkoi kuitenkin ilmetä muutoksia yön aikaisessa vireystilassa. Keho ei palautunut enää yhtä tehokkaasti kuin aiemmin. Juoksu alkoi tuntua raskaalta ja ärtyisyys nosti päätään. Pian nukahtaminen ei enää onnistunut ja uni oli huonoa. Epätoivo alkoi nostaa päätään, sillä keskittyminen oli vaikeaa ja kaikki maailman murheet tuntuivat kaatuvan päälle. Olin siis juossut itseni ylikuormitustilaan. Se on huono lähtökohta työskennellä startup-yrityksessä, jossa työskentely vaatii kykyä oppia päivittäin uutta ja usein on pakko vaihtaa hyvin erilaisten työtehtävien välillä jopa lennossa. Vireystason pitää olla jiirissä, jotta jaksat innostaa ja vakuuttaa myös asiakkaat.
Meille tuli Neurosonic syksyllä 2018 ja sain sen avulla purettua ylikuormitustilani muutamassa viikossa. Itkin onnesta, kun keho vihdoin antoi periksi ja rentoutui. Yöunet palautuivat ja sen jälkeen olen käyttänyt Neurosonicia vireystilojen säätelyyn ja yöunen laadun parantamiseen aina tarpeen mukaan. Hektisen päivän päätteeksi otan ennakoivasti rentouttavan ohjelman ennen nukkumaanmenoa, jotta nukahtaminen helpottuu. Jos vireystaso on työpäivän aikana liian korkea ja on vaikea keskittyä, voin tarvittaessa ottaa 10 minuutin pikatärinät. Jos olen nukkunut edellisenä yönä huonosti, saan yleensä vireystason kohdilleen parinkymmenen minuutin rentouttavalla ohjelmalla.
Nykyään myös lapset pyytävät päästä Neurosoniciin, ja siitä on tullut meille koko perheen rentoutumiskeino. Sanoisin, että meillä Suomessa kehitetään aika hienoa teknologiaa hyvinvoinnin tueksi.
Kirjoittajasta:
Henna Salonius on Nuanic Oy:n operatiivinen johtaja ja osakas. Hän valmistelee parhaillaan psykologian alan väitöskirjaa ihon sähkönjohtavuuden mittauksista osana työuupumuksen varhaista tunnistamista ja ennaltaehkäisyä.
Kuva: Ennagraphy