Olen musiikkiterapeutti ja käytän Neurosonicia joskus varsinaisen musiikkiterapiatyön lisäksi, pääosin kehitysvammaisille asiakkaille. Viitekehitykseni on lähinnä pedagoginen ja toimintatapa on vahvasti toiminnallinen. Viime aikoina olen monien syiden vuoksi ollut itse kovin väsynyt ja mietin olisiko mahdollista tehdä työtä hieman toisin, tehdä jotain muuta kun laulaa, soittaa ja olla tiivisti vuorovaikutuksessa asiakkaiden kanssa? Eli vähemmän toiminnallisuutta ja enemmän kuuntelemista mitä asiakas todella tarvitsee.
Ihme kyllä, Neurosonic patja on tullut tässä tehtävässä suureksi avuksi. Huomasin, ettei asiakas aina tahdo soittaa/laulaa kanssani ja olla jatkuvasti "tehokas" vastaanottaja. Joskus hän haluaa enemmän "vain olla", maata vain hiljaa tai keskustella kanssani "maailman menoista". Joskus hän haluaa kuunnella hoidon aikana "oma musaa", ei siis sellaista, minkä terapeutti on valinnut. Ja mitä on parasta, olen huomannut, ettei "Neurosonic musiikkiterapia" ole yhtään perinteistä musiikkiterapia huonompaa. Esimerkiksi tänään olen kohdannut sellaisia asiakkaiden toiveita, joita en ole aiemmin huomannut. Eräs kehitysvammainen asiakkaani, joka tavallisesti on hyvin pidättyväinen, alkoi kertomaan minulle murheita ja toiveita 12 min. aktivoivan Neurosonic ohjelman hoito-aikana. Hän innoissaan odotti hoitoon pääsyä ja hoputti minua "laita ne piuhat nopeasti" toimimaan. Hoitoaika oli hänelle laatuaikaa, kun hän sai kertoa murheistaan ja sai tukea ja hyväksyntää. Siis siinä mielessä Neurosonic-hoito on ollut lähinnä psykoterapiaa, toki - lyhyt... Toisella asiakkailla hoito paljasti hänen todellisen lempi musiikkinsa, jonka asiakas oli itse tuonut tabletin mukana minulle, kyseinen lempi biisi ei suinkaan ollut se mitä minä olin tälle asiakkaille miettinyt.
Olen oppinut että Neurosonic -aistikokemus voi olla yhtä arvokas kuin ns.perinteinen musiikkiterapia.
