Jokaisella meistä on elämässä tilanteita joissa hyvin epämiellyttävä olotila, ahdistus, ottaa vallan tietoisuudestamme. Ahdistus on sekä psyykkistä, että fyysistä. Olo saattaa muuttua sen vyöryessä kunnolla päälle todella tukalaksi; rintaa puristaa, hengitys muuttuu työläämmäksi, uni muuttuu levottomaksi, olo on todella tuskainen ja levoton ja tuntuu, ettei elämässä ole mitään muuta kuin tuo tunne, eikä siitä tunnu pääsevän eroon.
Mistä ahdistuneisuus sitten syntyy? Asia on monen tekijän summa, mutta jos hieman yksinkertaistamme sitä, niin ihmisen psykofyysinen toiminta perustuu kahteen tunteeseen; rakkauteen ja pelkoon. Jokainen meistä tietää millaista on olla rakastunut, mutta myös onnellisuuden tunne, tyytyväisyys, palkitsevuuden tunne ja kaikki positiivinen kumpuavat rakkaudesta, joko rakkaudesta toiseen/toisiin tai itseen; tyytyväisyyteen siitä mitä olen ja mitä olen saavuttanut tai mitä voin vielä saavuttaa elämässäni.
Pelko onkin sitten toinen juttu, sillä sen syntymiseen ei tarvita välttämättä suurempia triggereitä koska useimmiten se on tiedostamatonta. Joku asia tekee tilanteesta, ihmisestä tai tapahtumista pelottavan ja ahdistavan, mutta emme pääse kiinni siihen, miksi? Pelko ja siitä kumpuava ahdistus rakentuvat aiempien kokemusten ja alitajunnan kautta ja ne liittyvät oleellisesti kehomme, mutta ennen kaikkea hermoston ja aivojen toimintaan. Mistä on kyse?
Pelon fysiologia liittyy ennenkaikkea selviytymiseen ja hengissä pysymiseen ja tämä on hyvin vanha rakenne aivoissamme. Asiaa voidaan tarkastella siitä näkökulmasta, että kehon perustehtävä on pysyä hengissä. Kaikki mikä uhkaa selviytymistä ja hengissä pysymistä, aiheuttaa aivojen pelkoratojen aktivoitumisen ja samalla myös ahdistuksen lisääntymistä.
Ahdistuneisuus ja siihen liittyvä fyysinen levottomuus ovat yksi osa-alue, jota taistele tai pakene-tila ruokkii. Valitettavan usein ominaisuus ahdistuneisuuteen ja asioiden etukäteen murehtimiseen on sisäänrakennettuna yksilössä jo lapsuudesta saakka. Ahdistuneisuushäiriöt, masennus sekä unihäiriöt ovat kasvamassa jyrkästi työikäisen väestön keskuudessa Suomessa ja myös globaalisti.
"Mantelitumakkeen aktiivisuus liittyi myös korkeampiin stressitasoihin, valtimoiden tulehdukseen ja suurempaan aktiivisuuteen luuytimessä. Tulostensa valossa tutkijat pitävätkin mahdollisena, että mantelitumake saa luuytimen tuottamaan enemmän valkosoluja, mikä puolestaan lisää valtimoiden tulehdusta. Tällainen mekanismi on aiemmin havaittu eläinkokeissa. Havainnot pitää varmistaa lisätutkimuksissa, mutta ne viittaavat mantelitumakkeen olevan keskeinen osa mekanismia, jolla stressi aiheuttaa sydänoireita. Tulosten perusteella on myös mahdollista, että mekanismiin voidaan vaikuttaa esimerkiksi lääkkeillä tai opettelemalla stressinhallintaa." Lähde
Amygdala eli mantelitumake on aivojen selviytymisosaston päällikkö. Se reagoi salamannopeasti tilanteissa, jotka vaikuttavat uhkaavilta ja toisaalla se on rauhassa silloin kun uhkaa ei esiinny. Mantelitumakkeen tehtävänä on käynnistää selviytymiseen liittyvät fysiologiset toiminnot, esimerkiksi kortisoli- ja adrenaliinituotanto ja myös nostaa sydämen sykettä sekä lihaksille virtaavan verenkierron määrää. Näin varmistetaan, että keho on valmiina taistelemaan tai pakenemaan. Mantelitumake saattaa olla aktiivinen jatkuvasti pitkittyneen, negatiivisen stressi vuoksi ilman varsinaista akuuttia uhkaa. Näin ollen kehon taistele ja pakene-mekanismit ovat myös aktiiviset ja pitkittyneessä tilassa aiheuttaen keholle mittavia vahinkoja solutoiminnan, immuniteetin sekä psyykkisen toiminnan osalta.
"The discovery that the amygdala receives both excitatory and inhibitory inputs from that cortex suggests that the timing and relative strength of these inputs can affect the activity of the amygdala."
"Apicella and his research team noted that future experiments should examine whether this is a general mechanism by which sensory stimuli can influence the processes controlled by the amygdala, such as fear/aversive behavior and how the disruption of this pathway can lead to several neurological and psychiatric disorders, such as Alzheimer’s, anxiety, depression and PTSD." Lähde
Mantelitumake ottaa vastaan informaatiota kaikkien aistien kautta ja välittää tiedon eri aivojen osiin. Erityisen herkästi se reagoi näkö- ja kuulohavaintoihin, mutta myös tuntoaistin tuomiin viesteihin. Uudet tutkimukset ovat tuoneet lisätietoa siitä, miten mantelitumakkeen kautta lähtee sekä hermostoa kiihdyttäviä, että sen toimintaa estäviä eli inhiboivia viestejä. Tutkimukset antavat myös tietoa uusista keinoista hoitaa esimerkiksi ahdistuneisuutta, masennusta ja posttraumaattista stressireaktiota.
Nämä estävät viestiradat ovat yhteydessä aivokuoren kanssa ja näin ollen myös värähtely vaikuttaa tähän viestintään. Oikeilla taajuuksilla, voimakkuuksilla ja värähtelyn tyypillä on vaikutus siihen, millaisena aivot sen tulkitsevat. Liian voimakas ja taajuuksiltaan epämiellyttävä värähtely tuottaa negatiivisia tuntemuksia ja tätä kautta stressihermoston aktivoitumisen.
"If you place a glass of water on your desk, you can probably see on its surface the concentric oscillatory motions created by the small movements that occur nearby. These oscillations are caused by vibrations that propagate through the floor, desk, glass and all other solid surfaces. These vibrations are also important sensory stimuli that we use to detect, for example, an approaching train or to identify the familiar step of our office neighbour. "We live surrounded by vibrations that are extremely important in how we perceive the world." Lähde
Ylläolevassa tutkimuksessa pystyttiin todistamaan, että tuntoaistin ja kuuloaistin tuottama informaatio tulkitaan aivoissa samoissa paikoissa vaikka hermoradat, joilta viestit tulevat aivoihin tulevat muualta. Kuulo- ja tuntoaisti siis kulkevat käsi kädessä ja molemmat vahvistavat toisiaan. Kuten aiemmin mainitsin, kuuloaisti vaikuttaa mantelitumakkeen toimintaan herkästi ja kaikki psyykkisesti epämiellyttävät tai äkilliset äänet saavat stressiradat aktivoitumaan. Olet varmasti törmännyt tähän ilmiöön itsekin. Tiedämme Neurosonicilla, että tuntoaistia stimuloimalla saadaan myös kuuloaistin yliherkkyyttä laskettua kun tämä tehdään oikealla tavalla. Tällä ilmiöllä saattaa olla suuri positiivinen vaikutus yksilön jokapäiväiseen elämään ja stressin kokemukseen sekä sen hallintaan ja näin ollen myös ahdistuneisuuden lievittymiseen. Neurosonicissa hyödynnetään mekaanisen, ei kuullun värähtelyn ilmiöitä.
Neurosonicin tuottama värähtely on pitkän kehitystyön tulosta ja kehitystyön tärkein elementti olivat asiakkaat, jotka antoivat sanallisen palautteen värähtelytuntemuksistaan. Asiakkaiden palaute yhdistettiin erilaisten mittauksien (esim HRV, sykevariaatio) antamaan fysiologiseen palautteeseen ja näiden pohjalta luotiin olemassa oleva ohjelmisto, joka käsittää yläkategoriassa aktivoinnin, rentoutuksen sekä palautumisen. Näiden yläkategorioiden sisällä on omat ohjelmansa, joita käytetään sen hetkisen tarpeen mukaan. Näyttää siltä, että suurin osa ihmisistä löytää itselleen parhaiten toimivat ohjelman/ohjelmat kokeilemalla koska aineenvaihdunnan ja hermoston toiminta, sekä henkilön historia vaikuttavat paljon siihen miten keho vastaanottaa käytetyn värähtelyn.
Neurosonic-teknologia on osoittautunut stressiperäisissä tilanteissa tehokkaaksi oireiden lievittäjäksi ja laitteita käytetään monissa mielenterveyspalveluja tuottavissa yksiköissä. Teknologiamme on paras stressinhallinnan opettelun ja ylläpitämisen keino, sillä sen vaikutus lähtee kehosta ja siihen ei tarvitse keskittyä. Sinun ei siis tarvitse ajatella mitään rentoutuaksesi, eikä muita aisteja tuntoaistin lisäksi tarvita. Riittää, että antaa itselleen aikaa olla laitteessa ja heittäytyy värähtelyn vietäväksi. Keho pitää lopusta huolen ja mieli seuraa perässä.
Summa summarum, teknologiamme auttaa kehollisen ylitilan laskemisessa. Vagus-hermokin tykkää tästä, mutta se on oma artikkelinsa aihe.
Artikkelin on kirjoittanut
Marco Kärkkäinen
Psykoterapeutti, Neurosonicin kehittäjä ja kehitysjohtaja
